
Pitääkö nuoren käydä koulua koulussa livenä vai riittääkö, että nuori oppii itsekseen?
Viimeistään korona opetti etätöiden tekemiseen. Elämäntilanne, työn laatu ja persoonalliset työtavat saivat osan ihastumaan etäkoneen naputukseen ja toiset kaipaamaan hyvää, tavallista työarkea. Etätyöt ovat nopeasti opettaneet meille sen, kuinka tärkeää on kuulua joukkoon, verkottua, saada tukea työkavereilta. ”Parves on paree lentää.”
Minkälaiseen työtodellisuuteen me kouluissa nuorisoa kasvatetaan? Miten ohjataan löytämään itselle sopiva ura- ja elämänpolku epävarmassa maailmassa? Olemme etäilleet, pitäneet turvavälejä ja väistelleet mikrobeja. Koronalla kuorrutettujen kestävän kehityksen haasteiden päälle meidän kaikkien tulevaisuuskuvat synkkenivät, kun itänaapurimme päätti hyökätä Ukrainaan. Mikä on tärkeää ja merkityksellistä koulutyössä tässä ajassa?
Selvää on, että kännykkäkansa osaa etäillä, mutta osataanko olla lähinä? Siis osataanko neuvotella, sopia ja tehdä kompromisseja? Osataanko tukea ja auttaa kaveria? Ollaanko valmiita joustamaan omista tavoitteista ja eduista yhteisen hyvä eteen? Onko resilienssiä sietää vaikeuksia ja pettymyksiä?

Maapallolla tuotettu tieto on kaikkien saatavilla kännykässä, joten nykyisin tarvitaan taitoa tiedon käyttämiseen ja soveltamiseen. Taitojen oppiminen puolestaan edellyttää nykyäänkin sinnikästä harjoittelua ja taitavaa ohjausta. Vaikkapa kielitaitoa tai kädentaitoja ei voi lahjoittaa kenellekään, niitä pitää harjoitella. Näitä taitoja opitaan kaverien kanssa koulussa. Samalla opitaan elämään yhdessä. Siinäpä syitä nykymaailmassakin astella kouluun joka aamu.
Sivistystä luodaan koulussa joka päivä. Yksilöllisyyttä korostavassa ajassamme hämärtyy se, kuinka tärkeää on osallistua koulutyöhön säännöllisesti ja noudattaa koulun työaikoja. Ihmisten oikeudenmukaisen, tasa-arvoisen ja yhdenmukaisen kohtelun nimissä koulujen työajat koskevat kaikkia oppilaita. vanhanaikaista tai ei, nuoren tulee edelleen käydä peruskoulua päivittäin.

Osa nuorista voi kuitenkin niin huonosti, että säännöllinen opiskelu ei suju. Joillakin puolestaan koti ei tue säännöllistä koulunkäyntiä, joten nuori voi hankkia muuta ajanvietettä koulupäivien ajaksi tai hänen päivänsä voivat kulua läheisten arjesta huolehtimiseen. Moni nuori ei sometteluyön jälkeen jaksa herätä kouluun. Tavallisella yläkoulun luokalla on parikymmentä eri tavoin koulun työaikoihin suhtautuvaa nuorta ja vaikuttaa siltä, että poissaolotauti tarttuu, joillakin luokilla oppilaille kertyy todella runsaasti poissaoloja.
Lääkärintodistukset eivät kerrytä tietoja ja taitoja, oppimisen näyttöjä ei synny, eikä oppimistavoitteita saavuteta. Oppimisen näyttöjä kertyy koulupäivien aikana samalla, kun häslätään kavereiden kanssa. Jos jostakin syystä poissaoloja kuitenkin kertyy, eikä nuori voi edetä oman ikäluokan kanssa opinnoissa eteenpäin, voidaan edelleen antaa ehtoja, päättää vuosiluokan kertaamisesta tai siirtää oppilas opiskelemaan vuosiluokkiin sitomattomasti. Edelleen on kuitenkin fakta, että kaikki perusopetuksen tavoitteet tulee saavuttaa vähintään minimitasolla ja tämä edellyttää oppimisen näyttöjen antamista eri oppiaineista.

Ahdistuksen ja masennuksen tai haastavan perhetilanteen vuoksi runsaasti poissaolevat oppilaat varmasti tarvitsevat moniammatillista tukea toipuakseen. Koulu joustaa, jäsentää, järjestää ja muotoilee yksilöllisiä oppimispaketteja, jotta nuori voi haasteellisesta elämäntilanteestaan huolimatta oppia ja antaa näyttöjä oppimastaan.
Julkisin varoin meillä ei kuitenkaan ole resursseja räätälöidä hyvin yksilöllisiä koulupolkuja kaikille. Onkin kulttuurisesti tärkeää painottaa säännöllisen koulutyön merkitystä, jotta nuorten opetus ryhmä- ja luokkamuotoisesti onnistuu.

Säännöllisen koulutyön perustaksi tarvitaan positiivista kannustamista, luokkahengen aktiivista rakentamista ja hyvää hyrinää, mutta myös huolellista poissaolojen seurantaa ja varhaista puuttumista. Tarvittaessa myös toimivaa moniammatillista yhteistyötä, jota SOTE toivottavasti ylläpitää. Ei koulua, vaan elämää varten – ei opettajia, vaan nuoren omaa hyvinvointia ja tulevaisuutta varten.
Nuoren tulee juurtua ja kasvaa kouluyhteisön jäsenenä. Koulussa varttuvaa tainta hoidetaan hyvin ja kun aika on, nuoren tulee juurtua uuteen yhteisöön.

”Puutarhasta katkaistu kukka kukoistaa vain hetken. Juurineen irrotettu taimikin pitää istuttaa uuteen puutarhaan, jotta se pystyisi yhteyttämään, kasvamaan ja kukoistamaan.”
Muokkaisin koulumme poissaoloihin puuttumisen mallista uuden version puutarha-metaforan avulla. linkki alla.