Johtaja tarvitsee sparraajaa, kehittymiseen haastajaa ja kannustusta. Toisenlaisen organisaation johtamista pohtiessa oma työkin näyttäytyy uudenlaisena. Rehtori ja yritysjohtaja voivat kehittyä aidoiksi kriittisiksi ystävyksiksi, kun molemmat oivaltavat miksi ja miten.

Johtamisen arki, rutiinejako?

Aamuisin pyöräilen koululle, puuhailen päivän ja pyöräilen kotiin. Käyn töissä, johdan koulua, päätän päivittäin monista pienistä ja vähän suuremmistakin asioista. Kuuntelen, keskustelen, neuvottelen, kannustan, rohkaisen, lohdutan, iloitsen ja innostun. Lasken, kirjoitan, viestitän, arkistoin, kokoustan, kalenteroin, koulutan ja kouluttaudun. Aloitan ja päätän projekteja, verkostoidun, palaveeraan ja kasvatan. Hoidan siis rehtorin pestiä. 

Mitä yritysjohtaja tekee? Luultavasti hänen työnsä koostuu samoista elementeistä, mutta eri yhteyksissä ja erilaisilla painotuksilla. Toki yritysjohtaja voi todeta tekevänsä hommia myös sormet savessa. Mutta kyllä rehtorikin vaihtaa lamppuja, tyhjentää silppuria ja pesee astioita. Mutta pitäisikö? Ehkä, mutta ehkä ei jatkuvasti.

Miten kehittäisimme johtamista kustannustehokkaasti?

Johtajana pohdimme, voisinko tehdä työni laadukkaammin ja tehokkaammin. Varmasti, jos vain keksisimme kuinka. On monta tapaa oppia. Kokemus on kova opettaja, joten kannattanee etsiä pehmeämpiä tapoja. Kouluttautuminen ja projekteihin osallistuminen johdattelevat pohtimaan omaa työtä askel askeleelta syvemmin, ainakin silloin, kun päätät avata pinttyneitä ajatusmalleja ja kyseenalaistaa oman organisaation toimintatapoja.

Jokaiselle organisaatiolle muotoutuu toimintatapoja, joita olisi syytä purkaa, muuttaa, tai jopa hävittää. Mutta miten ne havaittaisiin? Miten keksittäisiin uusia, tehokkaampia tapoja toimia? Johtaja ei niitä yksin huomaa, eikä kukaan yksin löydä uusia ratkaisuja. Tarvitaan koko organisaation sitoutumista jatkuvaan toiminnan kehittämiseen. Silti voidaan erehtyä luulemaan, että asiat hoituvat vain yhdellä tavalla. Mitä tapahtuisi, jos koululle tulisi yritysjohtaja ja kysyisi: miksi ja miten täällä toimitaan? Mitä täällä halutaan saada aikaan ja millä hinnalla? Tai vastaavasti yritykseen tulisi rehtori esittämään samoja kysymyksiä?

Win-win periaate johtajien yhteistyössä

Kriittisenä ystävänä yritysjohtaja tulee toisenlaisesta toimintakulttuurista. Hän ei tunne koulukulttuurin erityispiirteitä, mutta hän osaa johtaa omaa yritystään. Toisesta ikkunasta katsottuna koulutyön johtaminen voi tuntua kummalliselta nuorallatanssilta. Rehtori tietää, että narulta ei sovi astua sivuun, mutta voisiko narun korvata vaikka silta? Uusia ajattelutapoja ja ratkaisumalleja voi aueta, kun toinen johtaja kyseenalaistaa arjen rutiineja, johtamistapaa ja -toimintaa ihmettelemällä ääneen ja kysymällä ratkaisujen perusteluja.

Win-win periaatteen mukaisesti rehtori varjostaa vastavuoroisesti yritysjohtajan työtä. Hän ihmettelee ääneen ja kysyy tehtyjen ratkaisujen perusteluja. Näin yritysjohtaja saa avaimia ajatteluun ja kehittämiseen. Dialogissa voi jälleen syntyä ideoita, kuinka jotakin nähtyä ja koettua voisi hyödyntää omassa organisaatiossa.

Luottamus on toimivan yhteistyön edellytys

On oltava rohkea ja luotettava toiseen johtajaan. On uskallettava avata toiselle johtajalle oma työ ja tapa tehdä sitä. Palkinnoksi voi luottaa, että oman koulun/yrityksen toimintakulttuuri kehittyy. Parhaimmillaan yhteistyöstä muodostuu toisiaan sparraavien asiantuntijoiden yhteinen kehittämisprosessi. Kun kanava on auki, dialogi syvenee ja tuottaa uusia ratkaisuja.

Mistä aloittaisin?

Onko johtajalla aikaa tähän? Etäilemään oppineina emme kuluta aikaa ja rahaa matkoihin, mutta kai nykyaikanakin aikaa on edes kaffitteluun, edes etänä? Koulutuksena ja livetapaamisinakin tämä lienee hyötysuhteeltaan todella tehokasta.

Mistä alkuun? Kilauta kaverille? Seinäjoen yrittäjät ovat kokeilleet tätä Seinäjoen rehtoreiden kanssa, joten heiltä voi kysäistä. Lisätietoa löydät Googlaamalla: https://www.tat.fi/critical-friends/ tai   https://www.hel.fi/uutiset/fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/mita-tapahtuu-johtamisvarjostuksessa?pd=v.

On rohjettava ottaa ensimmäinen askel. Sitten vain sopimaan yhteisprojekteista, koulutusprosessin osaksi liittämisestä, henkilökohtaisen valmennuksen avulla etenemisestä – tapoja on, kun on tahtoa!

Kuka haluaa kokeilla?