Missä menee opetuksen ja sosiaalityön raja, kun oppivelvollisuusikä nousee?

Maksuttomat peruspalvelut

Laatu on lupausten pitämistä myös koulujen kehittämisessä. Oppivelvollisuusiän nousu pakottaa pohtimaan, minkälaisia koulupalveluja nuorille voi luvata. Suomessa oppivelvollisille maksuttomia ovat mm:

• opetus ja oppimateriaalit
• kouluterveydenhoito
• kouluruoka
• koulukuljetukset, jos koulumatka on yli 5 km
• tuki- ja erityisopetus
• maahanmuuttajien valmistava opetus ja kotikielen opetus.

Näiden palveluiden laatu vaihtelee mm. järjestävän kunnan taloustilanteen, henkilökunnan osaamisen ja palveluiden järjestämistavan mukaan. Pakkolomakaupungin rehtorina on vaikea uskoa, että jatkossa koulutyöhön riittäisi tarvittava määrä euroja jokaisen nuoren koulupolun yksilölliseen tukemiseen.

Perusopetuksen päättövaihe ei kaikilta suju suunnitellusti

Kotien näkökulmasta nuori käy koulua, tekee tehtävänsä ja etenee koulussa vuosiluokalta toiselle. Nykyään kuitenkin yhä useampi nuori ei käy koulua säännöllisesti, ei tee tehtäviä eikä etene päävirran mukana. Selityksiä ovat mm.

• erilaiset oppimisvaikeudet
• terveydelliset ja psykososiaaliset haasteet
• someviestinnän muuttama elämäntapa
• nuoren ja perheen elämäntilanne.

Kouluakäymättömien nuorten auttajat tarvitaan nuorten luo

Miten kouluakäymättömien nuorten oppivelvollisuus täyttyy? Pidetäänkö heidät peruskoululaisina vuosiluokkiin sitomattoman opetussuunnitelman avulla, kunnes he täyttävät 18 vuotta?

Nämä nuoret tarvitsisivat vahvaa ja pitkäkestoista kasvun, kehityksen ja oppimisen tukea useilta ammattilaisilta. Nykyisin monien nuorten auttajien aika kuluu sote-palveluiden kehittämispalavereissa. Toisaalta sotepuolella nuorten auttajat vaihtuvat usein, kun palveluverkkoa uudistetaan.

Raha puhuu ja tukea tarvitsevista nuorista tulee huutolaislapsia. Ammattiauttajat tapaavat nuorta silloin tällöin ja nuorten ongelmien syvetessä koulukin yhä harvemmin. Nuoret kuitenkin tarvitsevat aikuisilta sitoutumista, läsnäoloa ja aitoja kohtaamisia. Opetus on tarjolla koulussa. Kuka auttaisi ja tukisi kotona, jotta polku kouluun ei kasvaisi umpeen?

Koulun tuki onnistuu vain, jos tuki otetaan vastaan

Koulujärjestelmä sisältää erilaisia strategioita ja käytännön toimintaohjeita nuorten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Tavoitteiden suunnassa edetään, mikäli oppilas ja perhe ottavat avun vastaan. Valitettavasti aina ei näin käy.

Koulun ammattilaisten aikaa kuluu runsaasti:

• turhiin yhteydenottoihin
• käyttämättä jääneisiin vastaanotto- ja palaveriaikoihin
• asiakirjojen ja muistioiden kirjoitteluun ja postitteluun
• läksy- ja tehtäväviestien kokoamiseen ja lähettelyyn, josko ne jotakin kautta eksyisivät nuoren tehtäviksi ja tulisivat joskus tehdyiksi.

Tukisiko sakottaminen tavoitetta?

Englannissa huoltajaa sakotetaan, jos nuori ei tule kouluun. Ei lähetellä Helmiviestejä jatkuvana helminauhana, vaan asia siirtyy poliisille, kun koulun ovi ei käy. Miten yhteiskuntamme muuttuisi, jos oppivelvollisuuden suorittaminen muutettaisiin todelliseksi kansalaisvelvollisuudeksi? Blogin alussa mainitut peruspalvelut olisivat maksuttomia, mutta tehtäisiin pikasakkojärjestelmä palveluiden ylenkatsojille.

Esimerkiksi:

• luokanohjaajan palaverin laiminlyönti, 50 €.
• koulunasiantuntijoiden palaverin laiminlyönti (esim. kolme asiantuntijaa) 3 x 50 €.
• moniammatillisen palaverin laiminlyönti, asiantuntijoiden lukumäärä x 70€ (hinta olisi tavallista korkeampi, sillä palaverin kokoon kutsuminen ja matkat palaveripaikalle maksavat).
• vastaamattomat helmiviestit 5 €/kpl.

Resurssoinnin priorisoinnin tehostus

Hinnoittelu ei auttaisi syrjäytymiskierteen nuoria. Ehkä tiukennus kuitenkin pitäisi muutamia nuoria opinpolulla, kun perheet heräisivät aiemmin tarttumaan yhteiskunnan pelastusrenkaisiin.  

Ainakin koulun asiantuntijat saisivat suunnata energiansa niiden perheiden ja nuorten palvelemiseen, jotka ovat valmiita rakentamaan yhteiskuntaa opiskelemalla. Loppu nuoriso jäisi terveydenhoito- ja sosiaalisektorin hoidettavaksi. Koulun keinot eivät heihin tehonneet.